Tiesitkö että...

Yli miljoona suomalaista nukkuu huonosti. Yhä useampi kärsii päänsärystä, huimauksesta, tinnituksesta, unihäiriöistä, lihaskivuista ja muista oireista, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä.

Lue lisää


 

Luonnon sähkömagneettiset kentät pitävät yllä monen lajin elämää. Sanaparilla viisaus ja herkkyys voisi kuvata tapaa, jolla ne säätelevät organismien toimintaa luonnossa. Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä. Langattomien verkkojen lähettämät mikroaaltosignaalit WLAN, Wi-Max, UMTS, GSM, tutkat ja Digi-TV ovat esimerkkejä ihmisen luomasta "ilmatilan herruudesta". Miten luonto pärjää?

Viime aikoina olemme saaneet lukea uusia raportteja valaiden joukkokuolemista, hyönteiskadosta, lintujen harhautumisesta väärälle mantereelle sekä mehiläisten joukkokuolemista. Tapahtumat ovat herättäneet ihmetystä ja huolta, sillä etenkin hunajamehiläisillä on mittaamaton arvo ihmisen ravinnontuotantoa ajatellen. Saksalainen, Saarlandin yliopistossa luennoiva professori Ulrich Warnke muistuttaa, että luonnon sähkömagneettiset kentät ovat kautta aikojen ohjailleet lajien toimintaa ratkaisevalla tavalla lajien paikantamisessa, navigoinnissa, sään vaihteluiden ennustamisessa,  ajan määrityksessä, ravinnonhankkimisessa, ja keskinäisessä kommunikoinnissa. Uudessa tutkimuksessaan Warnke muistuttaa ihmisen luomien, keinotekoisten sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta lajeihin ja luontoon: "Ihmisen luoma uusi teknologia hyödyntää lähetinantenneja, joiden tuottamat sähkömagneettiset kentät ovat ratkaisevalla tavalla muuttaneet maapallolla  esiintyviä luonnon omia sähköisiä ja magneettisia kenttiä. Eläimet, jotka hyödyntävät luonnon omia sähkö- ja magneettikenttiä elävät hämmennyksen vallassa. Paikantaminen ja suunnistus häiriintyvät ihmisen luomista, huomattavasti voimakkaammista ja alati muuttuvista kentistä."

Linnut reagoivat

Warnke on havainnut, että varpuset, jotka lentävät radiomastojen ja antennien läheisyydessä pudottavat lentokorkeuttaan säteilyn voimistuessa. Muuttolinnut, jotka lentävät aurassa, hajaantuvat ja niiden muodostelma hajoaa. Kun kenttä on ohitettu, parvi palaa jälleen yhteen. Linnut ovat herkkiä, sillä suunnistus ja paikantaminen tapahtuvat maan magneettikenttää hyödyntäen ja tunnistaminen voi häiriintyä ?vieraista? signaaleista. Herkkyydestä kertoo jotakin se, että linnut reagoivat myös esimerkiksi maaperän rautamalmiesiintymien muutoksiin. Heikohkon maan magneettikentän aistimiseen vaaditaanferromagneettista materiaalia. Lintujen aivoissa, kuten monilla muillakin lajeilla; bakteereilla, kaloilla, ym., on elimistössään magnetiittia, joka toimii sisäisenä kompassina. Magnetiitti voi voimistaa lintujen reagointia myös ihmisen luomille antennijärjestelmille.

Warnke uskoo, kuten espanjalaisissa Balmorin ja belgialaisen Everaertín ja Bauwens´n (INBO, Institute for Nature and Forest) tutkimuksissa, matkapuhelinsäteilyllä ja langattomilla verkkojärjestelmillä olevan vaikutuksta lintujen hedelmällisyyteen, pesintään ja terveyteen.

Harmaavarpuskanta on romahtanut etenkin Ranskan, Saksan, Belgian, Italian ja Suomen suurimmissa kaupungeissa. Näitä havaintoja lintukadosta on tehty muissakin maissa  ympäri Eurooppaa. The Independent-lehti uutisoi jo 2006, että harmaavarpuset ovat vähentyneet Isossa-Britanniassa 90% ja Lontoon alueelta ne ovat kadonneet lähes kokonaan. Kate Vincent´n tutkimus  osoitti, että harmaavarpusten lisääntyminen on vähäisempää kaupungeissa kuin maaseudulla. Vincent´n tutkimuksessa lintukadon ensisijainen syy oli poikasten nälkiintyminen, mutta brittiläisten lintuharrastajien mukaan kato on tapahtunut samanaikaisesti kun antenneja on pystytetty.

INBO:n tutkijoiden Joris Everaertin ja Dirk Bauwensin tutkivat harmaavarpusten pesintää kaudella 2006. He laskivat harmaavarpusia 150 erikohteessa kuudella alueella Kentissä. Samalla mitattiin GSM-antennien ja 3G:n eli UMTS:n tuottamaa sähkömagneettista säteilyä ja verrattiin jälkikäteen lintukannan kokoa suhteessa mitattuihin kenttävoimakkuuksiin. Tutkijat osoittivat, että seudulla, jossa esiintyy lintuja enemmän, on myös vähemmän säteilyä ja vastaavasti toisin päin. Tutkijat kirjoittavat raportissaan: "Linnut ovat hyvä indikaattori arvioitaessa jo alhaistenkin sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia. Linnuilla on ohut kallo ja niiden sulat saattavat toimia antenneina mikroaalloille. Lintuparvet olivat harvinaisia niillä alueilla, joilla esiintyi voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä. Tämä asia vahvistaa jo olemassa olevaa hypoteesia, että pitkäaikaisella altistuksella voi olla haitallisia vaikutuksia lintujen käyttäytymiseen ja pesintään."

Espanjalainen Alfonso Balmori puolestaan selvitti valkohaikarapopulaation hyvinvointia lintujen altistuessa tukiasemasäteilylle. Espanjassa Valladolidin alueella tapahtuvassa tutkimuksessa tarkkailtiin 60 haikaraparin elämää eri etäisyydellä antenneista sijaitsevissa pesissä. Ensimmäinen haikararyhmä pesi 200 m säteen sisällä ja toinen 300 m säteen sisällä. (Säteilytasot olivat vastaavasti 2,36 V/m ja 0,53 V/m). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat linnut saivat vähemmän jälkeläisiä kuin etäämmällä asuvat. Korkeille kenttävoimakkuuksille altistuvat jälkeläiset kuolivat melkein heti syntymän jälkeen. Balmori havaitsi lähellä antennia asuvat linnut käytökseltään passiivisiksi.  Toisaalta jotkut linnuista olivat hyvin agressiivisia eikä pesänrakentaminen onnistunut vaan rakennusaineista tuli riitaa.

Mehiläiset katoavat

Mehiläiset paikantavat, suunnistavat, kommunikoivat ja hankkivat ravintoa luonnon sähkömagnetismia hyväksi käyttäen. Äskettäin uutisoitiin, että mehiläiskato johtuisi viruksesta. Toisaalta todettiin, että tarhoilla on kyseistä viruskantaa esiintynyt jo vuosia. On myös mahdollista, että liiallinen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa eläinten immuniteettiin ja lisää virusten, loisten, bakteerien ja parasiittien esiintymistä.

Sähkömagneettiset kentät, mm. langattomat verkot, tutkitusti itsessään vaikuttavat mm. hunajamehiläisiin. Saksassa, Koblenz Landaun yliopiston tutkijat altistivat mehiläisiä langattomalle DECT-puhelimelle ja havaitsivat, että pörriäisten oli yhä vaikeampi löytää takaisin kupuunsa.

KunWarnken tutkimusryhmä altisti mehiläisiä 50 Hz vaihtovirralla (voimakkuus  110 V/cm), tämä aiheutti yhdyskunnassa huomattavan levotonta käytöstä. Mehiläiset alkoivat surista paikallaan ja löyhytellä siipiään, mistä seurasi, että lämpötila pesässä nousi ja mehiläiset käyttäytyivät hermostuneesti. Yhteisö puolustautui niin voimakkaasti  kuviteltua "hyökkääjää" vastaan,  että pistivät osan oman yhteisön jäsenistä hengiltä. Jotkut mehiläisistä poistuivat heti sähkömagneettisen altistuksen alkaessa, mutta ne, jotka olivat asuneet kuvussa pitkään, alkoivat muurata sitä umpeen, sekä ikkuna-aukkoja että sisäänkäyntiä, mikä normaalisti tapahtuu vain kylmän sään yllättäessä.

Warnken raportissa kerrotaan, että mehiläisten takaruumiissa on samaa ferromagneettista materiaalia - magnetiittia  - kuten linnuillakin, joka reagoi ympäristön sähkömagneettisiin kenttiin. Luonnon sähkömagneettisten kenttien osalta eläimet hyödyntävät magnetiittia. Tutkija Ulrich Warnke kirjoittaa artikkelissaan, että mm. mehiläisten "säähavaintoherkkyys" perustuu pitkälti sähkömagneettisen informaation hyödyntämiseen.  Kun esimerkiksi lähestyvä ukkosmyrsky uhkaa mehiläisiä, mehiläiset reagoivat siihen jo 200 km säteellä ja palaavat suojaan.

Venäläiset tutkijat osoittivat jo 1975, että mehiläiset käyttävät sähkömagneettisia kenttiä keskinäisessä kommunikaatiossaan. Mehiläiset muodostavat sähkömagneettisia signaaleita taajuudella 180 ja 250 Hz aloittaessaan "viestintätanssinsa". Myös aterian pyytämisessä hyödynnetään sähkömagnetismia. Nälkäiset mehiläiset pitävät antennejaan vastaanottoasennossa tiedustellakseen: "Kertokaa siellä eetterissä, missä sitä ruokaa on?"

Mehiläiset ovat sopeutuneet maan magneettikentän poikkeamiin ja oppineet liikkumisessaan huomioimaan kyseisiä poikkeamia luonnon sähkömagneettisessa kentässä. Mehiläisten karvapeite (kuten linnun sulat) on sähköisille ilmiöille herkkää materiaalia, joka voi muuntaa esim. matkapuhelinjärjestelmien pulssatut korkeataajuiset signaalit äänitaajuusalueen ilmiöiksi. Ferromagneettisen ominaisuuden vuoksi magnetiitti absorboi tehokaasti mikroaaltojärjestelmien taajuuksia alueella 0,5 ? 10 GHz ja voi aiheuttaa elimistössä värinää/resonointia kuuloaistien kautta. (Onko sattumaa, että monet ihmisetkin nykyisin kärsivät tinnituksesta ja surinasta korvissa?)

Warnke muistuttaa, että  antennien ja lähettimien tehotiheys ylittää monin verroin luonnon omien sähkömagneettikenttien muodostaman säteilyn. Luonnon sähkömagneettinen säteily taajuusalueella 300 MHz. 300 GHz on suunnilleen 0,001 mikrowattia/m2 (0,001 µW/m2) ja vastaava ihmisen luoma (esim.langattomat verkot ja matkapuhelinsäteily) kenttävoimakkuus ylittyy moninkertaisesti etenkin kaupungeissa tasolle 10 000 µW/m2. Tällä hetkellä Suomessa noudatetaan ICNIRP:n

raja-arvoja, jotka sallivat kenttävoimakkuuden 10 000 000 µW/m2. Vielä tästäkin niihin sallitaan teollisuuden eduksi suuria poikkeamia. Ihmisen solut ovat äärimmäisen herkkiä reagoimaan pulssatulle mikroaaltosäteilylle. Venäläis-ruotsalainen tutkija Igor Belyaev osoitti vuonna 1996, että jopa niinkin alhainen säteilytaso kuin 0,000001 µW/m2 vaikuttaa kolibakteerin kasvuun. Yhtä varmasti reaktioita voi muodostua myös eläinten ? lintujen ja mehiläisten - organismeissa.

Lähteet:
Bees, Birds and Mankind, destroying Nature by Electrosmog, Ulrich Warnke
Effects of wireless communication technologies
Electromagnetic pollution from phone masts: Effects on wildlife,
Alfonso Balmori,The Pathophysiology, -589, 2009
Matkapuhelinteknologia -  Mitkä ovat terveysriskit, Hänninen & al.


Erja Tamminen Ay
Uudenmaantie 30 A 4
FIN-04400 JÄRVENPÄÄ
www.sahkoailmassa.fi
tel. +358 (0)9 291 8696

« Takaisin