Sähköinen kehomme – sähköherkkyys

Tiedetään, että hyvin heikot sähkömagneettiset impulssit ohjaavat elimistön toimintoja. Hermoston ja verenkierron säätely perustuu sähkömagneettiseen viestintään. Sydän ja aivot toimivat kuin pientaajuuslähettimet. Niiden sähköistä toimintaa voi seurata koko elimistömme alueella ja myös pienen matkan päästä. Sydänkäyrä, EKG, antaa arvokasta tietoa sydämen jokaisesta sykkeestä eri vaiheineen. Myös aivojen ja lihasten sähköistä toimintaa voidaan rekisteröidä (EEG, EMG). Useimpien solujen kalvolla on 70 mV jännite. Unestakin tiedetään, että syvyyden eri vaiheissa aivojen sähkömagneettiset pulssit vaihtelevat (8 – 4 Hz välillä).1)

Jokin elinympäristössämme on muuttunut, sillä kyselytutkimusten perusteella arvioidaan, että n. 5 % eurooppalaisista jo reagoi elektronisille laitteille. Toisin sanoen, 35 miljoonaa ihmistä Euroopassa kärsii sähköherkkyydestä, joka on todellinen ja kasvava ongelma. Italiassa ja Ranskassa rakennetaan säteilyvapaita vyöhykkeitä herkistyneille. 2)

Oireet ja altistavat tekijät

Mistä sähköherkkyyden tunnistaa? Sähköherkkien oireet vaihtelevat yksilöllisesti: Ihon polttelu, pistely ja kuumotus, neurologiset oireet kuten huimaus, keskittymiskyvyn ongelmat, lähimuistin häiriöt, päänsärky, unettomuus, unihäiriöt, sydämen rytmihäiriöt, verenpaineen vaihtelu, lihas- ja nivelkivut ovat mahdollisia.

Oireille altistaviksi osoittautuvat voimalinjat, langattomat verkot, matkapuhelinteknologia, loisteputki- ja energiansäästölamput, tietokoneet sekä monet kodin ja työympäristön sähkömagneettisia kenttiä tuottavat laitteet. Pulssattu teknologia ja sähköverkon häiriöpiikit, transientit, koetaan häiritsevinä. Riskiä sairastua lisäävät kyselytutkimusten mukaan krooninen altistus sähkömagneettisille kentille, elektroniikan kemikaaleille, homeelle, tai raskasmetalleille.

Sähköherkkyyttä on eri asteista. Jotkut tuntevat vain kännykän pistelyn ja kuumotuksen korvalla, mutta suurelle osalle sairastuneista se merkitsee työkyvyn, terveyden ja ansiotason menetystä ja syrjäytymistä yhteiskunnasta.

Herkistyminen lisääntyy

Sähköherkkyyttä ei ole tunnustettu sairaudeksi länsimaissa. Venäjällä siihen suhtaudutaan hyväksyvästi ja kehitetään hoitomuotoja. Ruotsissa herkistyneet luokitellaan toimintarajoitteisiksi. Europarlamentti kehottikin jäsenvaltioita v. 2009 huomioimaan sähköherkkyyden kuten Ruotsissa.

Ruotsissa väestötasolla tehtyjen kyselytutkimusten mukaan (v. 2001) 3,1% on sähköherkkiä, v. 2002 elektroniikkainsinöörien keskuudessa tehty kysely osoitti 12,5%, Skånen alueella tulos oli 16%. Vuonna 2007 matkapuhelimelleen Temo-kyselyssä kertoi reagoivansa 9% Ruotsin väestöstä. 2)

Vastaavia lukuja on nähty Saksassa, 9%, Sveitsissä 5%, Irlannissa 5%, Itävallassa 3,5% ja Etelä-Koreassa 11%. Kanadassa ilmeni 3%:lla vaikeita oireita, mutta lieviä tapauksia löytyi peräti 38%. Kaliforniassa, USA:ssa, sähköherkkyyttä oli 3,2% ja Englannissa 4%. 2)

Itävaltalaistutkija Gerd Oberfeld esitti kysymyksen v. 2005 Electromagnetic and Biology-tiedelehdessä : ”We will all become electrosensitive?” (Tuleeko meistä kaikista sähköherkkiä?) Oberfeld selvitti tilastoja ekstrapoloimalla, että korkean teknologian maissa sähköherkkyys lisääntyy, ja jopa 50% väestöstä olisi sähköherkkiä vuonna 2017. Kolestroli on siis pikkutekijä näiden lukujen rinnalla.

Ihmisen herkkyydestä sähkömagneettisille kentille on tiedetty jo kauan.

Paluu tutkimuksen juurille

Amerikkalainen merivoimien tutkijana –70-luvulla toiminut Zorach L Glaser ja venäläinen Zinaida Gordon lukeutuvat sähköherkkyyden pioneeritutkijoihin. Tosin, heidän aikanaan puhuttiin mikroaaltosyndroomasta tai radiotaajuussyndroomasta tutkasäteilylle altistuneilla.

Glaser rikastutti tiedettä kokoamalla laajan rekisterin, noin 2300 viitettä, vuosien 1920-1972 aikana tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista mikroaaltosäteilyn biologisista vaikutuksista ja mikroaaltosyndroomasta. Glaser raportoi myös tutkasäteilylle työssään altistuneiden oirekuvia. Tutkasäteilyä ei suoranaisesti voi sen taajuuden tai modulaation osalta verrata nykykännyköihin ja wlaneihin. Raportin ydintä sen sijaan voi: vaikutukset ovat biologisia. 3)

Esiin tulee myös niin sanottu ikkunaefekti: Heikotkin, tietyllä taajuudella, teholla ja modulaatiolla vaikuttavat ionisoimattomat sähkömagneettiset kentät voivat olla kehoon vaikuttavia ja tuottaa oireita:

”Unettomuus, huimaus, päänsärky, kilpirauhasoireet, sydämen rytmihäiriöt, korkea verenpaine, EEG-muutokset, keskittymiskyvyn ongelmat, häiriöt ruuansulatuksessa, lihastärinä, kromosomimuutokset ja syöpä”, luokitteli Glaser.

USA:n hallitus varoittelikin 1970-luvulla: ”Matalien mikroaaltosäteilytasojen pitkäaikaisvaikutusten aliarvioimisella tai väheksymisellä voi olla vakavia kansanterveydellisiä seurauksia.” 4)

Neuvostoliitossa tieteessä tehtiin samoja havaintoja eikä idän ja lännen välillä ollut näkemyseroja. Tutkija Zinaida Gordon tunnisti kollegansa Glaserin tavoin mikroaaltosyndrooman, jota Itä-Euroopassa ilmeni aluksi voimalaitos- ja tutkatyöntekijöillä. 5)

Venäjällä on jatkettu Gordonin perinnettä. Säteilyviranomaiset ovat selvittäneet työperäistä ja yksilöllistä altistumista asuin- ja työympäristöissä. Mille säteilyn taajuudelle henkilö on erityisesti herkistynyt? Kenttävoimakkuudet, taajuudet ja modulaatiot selvitetään, yleistä terveydentilaa ja muun maussa aivosähkökäyrää, EEG, seurataan.

Korkeimman säteilyviranomaisen edustajan, Oleg Grigorievin, luokitus herkistyneistä:

1. Ihmiset, jotka ovat työssään altistuneet sähkömagneettisille kentille

2. Ihmiset, joille on kehittynyt yksilöllinen yliherkkyys sähkömagneettisille kentille

3. Ihmiset, joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille

4.   Ihmiset, joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille ja joilla on lisäksi psykosomaattisia reaktioita, jotka eivät ole seurausta sähkömagneettisista kentistä. 6)

Mielenkiintoista, että vastaavia mittauksia aletaan suorittaa vasta nyt työympäristöissä EU-alueella. Tosin, työperäisen altistuksen kriteerit, turvanormit, perustuvat esimerkiksi Suomessa edelleen akuutteihin lämpövaikutuksiin, eivätkä huomioi kumuloituvia kuten Venäjällä ja monessa muussa maassa.

Biologisiin vaikutuksiin perehtynyt tiedemiesryhmä lännessä, The BioInitiative Working Group, on esittänyt v 2007 normien tiukentamista biologisia vaikutuksia enemmän huomioiviksi (sisätiloissa 100 µW/m2 ja ulkona 1000 µW/m2. ) 7)

Ovatko jotkut geneettisesti herkempiä?

Tiedemiehet uskovat, että voi olla geneettisesti alttiimpi ryhmä, jotka oireilevat herkemmin ionisoimattomasta säteilystä, kuten muistakin ympäristöaltisteista. 8)

Moni herkistynyt kokee, että Wlan-kotiverkot ovat laukaisseet sähköherkkyysoireita. Niiden säteily on alhaista nykystandardien valossa, mutta voi häiritä elimistön herkkää tasapainoa.

Muun muassa Pariisin ja New Yorkin kirjastoissa on luovuttu Wlan-verkoista ja siirrytty kaapelitekniikkaan, koska kirjastonhoitajat kertoivat saavansa langattomista verkoista päänsärkyä ja neurologisia oireita.

Samoin kävi Isossa-Britanniassa, jossa opettajien ammattijärjestö on antanut kielteisen kannan Wlan-verkkojen asentamiseen kouluihin. Oppilaat ja opettajat valittivat langattomista verkoista samoja oireita. Kanadalaistutkija Magda Havas kertoo myös Kanadassa koululaisten vanhempien huolestuneen, kun lapsilla alkoi tulla edellä kuvattuja sähköherkkyysoireita sen jälkeen, kun kouluihin asennettiin Wi-Fi, joksi verkkoa siellä kutsutaan. 9)

Viime kesänä julkaistiin mielenkiintoinen (Khurana & al.) tutkimusyhteenveto kaikista matkapuhelinmastojen terveysvaikutuksia käsittelevistä epidemiologisista tutkimuksista. Kahdeksassa raportissa kymmenestä tuli esille lisääntynyt terveysriski. Mikroaalloille altistuneilla nähtiin mm. päänsärkyä, huimausta, sydämen rytmihäiriöitä, kilpirauhasoireita, lihas- ja nivelkipuja, iho-oireita ja tinnitusta korvissa. Unihäiriöt ja unettomuus olivat yleisiä. 10)

Löytyykö tieteestä vahvistusta unihäiriöille?

Vaikutukset uneen

Monet tieteelliset raportit osoittavat, että mikroaaltosäteily vaikuttaa ihmisen elimistöön, mm.uneen ja aivojen sähköisiin toimintoihin (EEG). Ruotsalainen Bengt Arnetz altisti 71 koehenkilöä kolmen tunnin ajan matkapuhelinsäteilylle (1,4 W/kg) ja totesi, että säteily sai aikaan stressireaktion aivoissa. Reaktio vaikutti unen laatuun ja sai aikaan neurologisia oireita kuten päänsärkyä. 11)

Arnetzin kollega Ruotsista, Sara Thomee, havaitsi, että elektroniikalle altistumisen ja unihäiriöiden välillä vallitsee selvä korrelaatio: mitä enemmän tekstiviestejä,  kännykkäpuheluita tai tietokoneen käyttöä, sitä yleisempiä olivat unihäiriöt tutkittaessa 18-25 vuotiaita nuoria miehiä. 12)

Myös Venäjän tiedeakatemian Lebedeva havaitsi muutoksia unen syvyyden eri vaiheissa, altistettaessa 20 koehenkilöä matkapuhelinsäteilylle. EEG-mittaus osoitti säteilyn heikentävän aivojen toiminnalle tärkeän REM-unen vaihetta.

Lebedeva: ”Pitkittynyt altistus matkapuhelinsäteilylle muuttaa selkeästi unen rakennetta. Eri univaiheet korjaavat keskushermoston, sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Elimistön toimintojen säätely tapahtuu juuri niiden univaiheiden aikana, joihin matkapuhelinsäteilyllä on vaikutusta.” 13)

Provokaatiotestit – väärä tapa tutkia sähköherkkyyttä

Ihmisen herkkyyttä sähkömagneettisille kentille ei ole helppo tutkia. Länsimaissa on tutkittu erilaisilla provokaatiotesteillä, joissa koehenkilön on pitänyt tunnistaa, onko matkapuhelin päällä, vai pois kytkettynä. Provokaatiotestit selvittävät ainoastaan lyhytaikaista altistusta sähkömagneettisille kentille, eivät pitkäaikaista, esimerkiksi asuinympäristössä.

Testien tutkimusasetelmissa on lisäksi ilmennyt heikkouksia. Koelaboratoriossa on voinut lähtökohtaisesti olla taustasäteilyä kuten Työterveyslaitoksen tutkimuksessa Suomessa. Tietokone, jolla ”kauko-ohjattiin” kännyköitä, oli sijoitettu koehenkilön päästä lyhyelle etäisyydelle. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että koehenkilöt reagoivat jo alussa tietokoneelle, eikä kännykän signaali ollut erotettavissa. TEKES (Teknologian kehittämiskeskus) rahoitti tutkimusta yhdessä matkapuhelinteollisuuden kanssa. 14)

James Rubinin altistustestissä 15) osa reagoi voimakkaasti ja joutui keskeyttämään. Keskeyttäneiden oireita ei kuitenkaan huomioitu. Altistusjaksot tulivat liian tiheään, signaali ei vastannut aitoa matkapuhelinsäteilyä, vaan digitaaliset purskeet (1-100 Hz), joilla solututkimuksissa on nähty biologisia vasteita, puuttuivat. Kuten edellä mainittiin, sähköherkät erityisesti reagoivat pulssimaiselle säteilylle.

James Rubinin laajasta tutkimuskatsauksesta sähköherkkyyteen kylläkin ilmenee, että 31 provokaatiotestin joukossa on seitsemän sellaistakin, joissa on nähty eroja verrokeiden ja herkistyneiden välillä. Hollannin viranomaisten TNO-tutkimuksessa tosin kummassakin ryhmässä tunnistettiin yksilöllisesti sekä GSM- että 3G-säteily. Moni koki 3G-säteilystä enemmän neurologisia oireita kuten huimausta, päänsärkyä ja puutumista. 16)

Europarlamentille vuonna 2000 STOA-raportin 17) biologisista reaktioista laatinut Gerald Hyland muistuttaa, että sähkömagneettisten kenttien vaikutukset ihmisiin voivat olla epälineaarisia – kun vastetta hiljalleen alkaa näkyä, se voimistuu nopeasti – ja eri taajuuksilla on yksilöllisiä vaikutuksia modulaatiosta riippuen.

Professori Andrew Marino tutkimusryhmineen on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten selvittämiseksi. Tulokset ovat lupaavia. Epälineaariset vaikutukset tulivat testissä esille. Ensimmäisessä tutkimuksessa kaikki koehenkilöt reagoivat matalataajuiselle magneettikentälle ja vaikutukset ilmenivät aivojen potentiaalien muutoksina (evoked potentials). Tulokset näkyivät kiistatta monitorilta eikä tutkittavalta arvuuteltu tuntemuksia kuten provokaatiotesteissä. Toisessa tutkimuksessa ryhmä käytti samaa menetelmää ja tutki matkapuhelimen vaikutusta aivojen vasteeseen. Tutkittavista 90%:lla ilmeni muutoksia aivojen potentiaaleissa, kun tuloksia analysoitiin epälineaarisin menetelmin. 18)

Tiedettä – kenen hyväksi WHO?

Nykyisin ionisoimaton sähkömagneettinen säteily ei WHO:n mukaan voi aiheuttaa muuta kuin lämpösäteilyn absorboitumista kudokseen tai akuutteja vaikutuksia.

Vielä WHO:n konferensseissa 1970 ja 1981 biologiset vaikutukset, Itä-Euroopan tutkimukset ja ihmisten kokemat reaktiot saivat hyväksyntää: ”Hyvin vähäinen mikroaaltosäteily voi vaikuttaa ihmisen hermojärjestelmään. Eläinkokeissa on nähty muutoksia punasolujen tuotannossa ja immuunijärjestelmän heikkenemistä”, tunnustettiin. 19)

Teollisuutta lähellä oleva, kansainvälisiä turvanormeja suosittava organisaatio, ICNIRP, aloitti yhteistyön WHO:n kanssa -90-luvulla.

Turvanormimme (ICNIRP, International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) vuodelta 1998 ei tunnusta biologisia tai kumuloituvia vaikutuksia, vaan ainoastaan säteilyn lämpöenergian absorboitumisen kehoon. 20) Sallitut tehot matkapuhelintaajuuksilla ovat 10 000 000 µW/m2. Sähköherkkyys luokitellaan herkkyydeksi, joka ei liity sähkömagneettisiin kenttiin (IEI, Idiopathic environmental intolerance).

Matkapuhelinteollisuuden etujärjestöt, GSM-Association, MMF ja FGF, ovat rahoittaneet WHO-hankkeita; esim. vuosina 2005-2006 noin 45% WHO:n EMF-projektin budjetista. 21) ICNIRP:n jäseniä on WHO:n työryhmissä. Vuoden 2010 tutkimusagendan, joka ohjeistaa tutkimusrahoitusta kansainvälisesti, ovat laatineet 19 asiantuntijaa, joista 10 on ICNIRP:n jäsentä. 22)

WHO:n tutkimusagendalla (2010) ei juuri ole ehdolla biologisten vaikutusten, tai ihmisten herkkyyttä sähkömagneettisille kentille, kartoittavia projekteja.

Agenda on paikoin epäjohdonmukainen. Toisaalta korostetaan laadukkaan tutkimussuunnitelman ja dosimetrian (säteilyn absorboituminen esim.koe-eläimiin) merkitystä. Toisaalta viitataan matkapuhelinsäteilyn vaarattomuuteen vetoamalla raporttiin, jossa havaittiin kännykkäsäteilyn suojaavan Alzheimer-taudilta. Kuitenkin, juuri kyseisessä tutkimuksessa (Arendash & al.) dosimetria on erittäin huonolaatuinen. 22)

Tutkimus polkee paikallaan, eikä sysää liikkeelle uusia, tieteellistä varmuutta esimerkiksi ihmisen mahdollisista reaktioista sähkömagneettisille kentille tuovia hankkeita.

Säteilyturvakeskuksen tutkimusmenetelmillä, transkriptiomiikalla ja proteomiikalla, voitaisiin selvittää matkapuhelinsäteilyn vaikutuksia ihmisiin molekyylitasolla esimerkiksi analysoimalla altistettua ihoa tai verinäytteitä. Tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on pilot-tutkimuksessaan nähnyt solutason vaikutuksia matkapuhelinsäteilylle altistetuilla koehenkilöillä. 23) Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä proteiinimuutosten osalta.

WHO-tutkimusagendan valossa biologisia vaikutuksia tutkivilla tiedemiehillä ei kuitenkaan ole helppoa saada työlleen rahoitusta.

Miten tulevaisuudessa?

Helsingin Sanomissa oli ”HS 50 vuotta sitten” –palstalla röntgenkuvausta koskeva 50 vuoden takainen tiedote: 24)

”Röntgenkuvaus on täysin vaaraton – kansainvälisten säteilysuojamääräysten mukaan jokainen kansalainen voitaisiin pienoiskuvata kerran viikossa koko elämänsä ajan ilman vähäisintäkään sädevahingoittumisvaaraa.” Miten 50 vuoden kuluttua?

Tuleeko Suomesta sähköherkkyyden kärkimaa maailmassa? – CASE Suomi vuonna 2010

Suomessa otetaan käyttöön yhä uusia langattomia verkkojärjestelmiä ja kehitetään teknologiaa, jolla voi ilmasta ladata kännyköitä. 25) Lankapuhelinlinjat on lähes purettu syrjäseuduilla ja kaupungeissa olevat liittymät on hinnoiteltu monelle tavoittamattomiin. Suomalaiskodeissa kaikilla perheenjäsenillä on omat kännykät. Kun lankapuhelimia ei ole, lapset käyttävät kännykkää pääasiallisena puhelimena. Handsfree ei kuulu suomalaislasten – tai aikuisten – vakiovarusteisiin, vaikka jo aikuisten kasvainriskiä selvittävissä meta-analyyseissä nähdään huolestuttavia tuloksia pitkäaikaiskäytössä. 26) Myös muita vaikutuksia on nähty.27)

Yleisöpuhelimet ovat kadonneet katukuvasta, vaikka niiden tarpeellisuudesta on EU-direktiivissä maininta. Myös työpaikoilla luovutaan lankapuhelimista. Langatonta teknologiaa asennetaan liikennevälineisiin, päiväkoteihin. kouluihin, kirjastoihin, museoihin, marketteihin ja sairaaloihin. Sydän- ja muita potilaita valvotaan langattomasti. Kodeissa on langattomia, keskenään kommunikoivia, laitejärjestelmiä ja langattomia kodin vartiointijärjestelmiä.

Matkapuhelintukiasemia on luvallista asentaa asuintaloihin, kouluihin ja päiväkoteihin.

Elektroniikkateollisuuden edustajat osallistuvat tutkimushankkeiden rahoittamiseen ja toimivat johtoryhmätyöskentelyssä.

Kaikki lääkärit eivät ole paneutuneet sähkömagneettisten kenttien terveysongelmiin ja sähköherkkyys luokitellaan usein somaattiseksi.

Tuleeko Ranskasta korkean teknologian kärkimaa maailmassa? CASE Ranska vuonna 2010

Ranskan säteilyviranomainen, AFSSET, johtaja Martin Guesperau: ”Mikäli väestön altistumista sähkömagneettisille kentille voidaan vähentää, se täytyy toteuttaa. Ei ole enää perusteltua väittää, että mitään vaikutuksia ei olla nähty.” 28)

Säteilyn turvanormeja on tiukennettu mm. Pariisissa ja koko Ranskan alueella haetaan teknisiä ratkaisuja säteilyn vähentämiseksi.

Ranskassa lasten matkapuhelimen käyttöön puututaan. Ala-asteen kouluissa on kännykkäkielto.

Teollisuus kehittää laitteita, joilla voidaan ainoastaan lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä – toisin sanoen uusia innovaatioita, joille on todellista tarvetta.

Alle 12-vuotiaille lapsille suunnattu kännykkämainonta on kielletty. Tukiasemien sijoittamista asuintaloihin, koulujen ja päiväkotien läheisyyteen pyritään välttämään. Niitä on purettu asuintaloista tuomioistuimen päätöksellä.

Viranomaiset noudattavat Euroopan Ympäristöviraston suositusta kaapelitekniikasta. Internet-yhteyksissä suositaan langallisia vaihtoehtoja.

Ranskalaiset käyttävät kännyköitä, mutta harkiten. Monissa kodeissa ja virastoissa on säilytetty lankapuhelimet. Kaduilla on yleisöpuhelimia.

Hallitustasolla on päätetty tutkimusprojektien riippumattomuutta ajatellen sulkea teollisuus pois hankkeista. Terveysriskien mahdollisuuteen, kuten sähköherkkyyteen, suhtaudutaan vakavasti.

Syöpätautien erikoislääkäri, Professori Dominique Belpomme: 29)

”Sähköherkkyys on todellinen, kasvava terveysongelma, joka voi olla suuri uhka kansanterveydelle. Hippokrateen valaan vedoten, puolustan kansanterveyttä. Ellemme nyt toimi, joudumme maksamaan siitä kovan hinnan. Puhun taloudellisia intressejä vastaan, mutta eihän sairaita voi pois pyyhkäistä! Kaikki lääkärit eivät tunne sähköherkkyyttä, mutta ovat alkaneet ymmärtää mistä on kysymys, kun potilaita tulee koko ajan lisää. Tapaan vastaanotollani lapsiakin, joilla on keskittymiskyvyn ja muistin ongelmia, dysfleksiaa ja päänsärkyä. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava. On toimittava kuten tupakan kohdalla, perustettava savuttomien alueiden tapaan säteilyvapaita vyöhykkeitä. Julkisissa tiloissa, kuten liikennevälineissä ja kirjastoissa, Wlanit on kiellettävä.

Onkologina (syöpätautien erikoislääkärinä) kiinnostuin sähkömagneettisista kentistä, koska niillä on todistetusti yhteys neurologisiin sairauksiin ja syöpään.

Ruotsalaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa olemme tehneet mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa nähtiin yhteys Alzheimer-tautiin. Pidän todennäköisenä, että sähkömagneettiset kentät lisäävät veriaivoesteen läpäisevyyttä ja sitä kautta ympäristömyrkyt pääsevät kulkeutumaan aivo- ja selkäydinnesteeseen. Olemme tutkineet klinikallamme 400 potilasta ja tehneet uudenlaisen diagnoosimenetelmän. Kehitämme hoitomuotoja helpottaaksemme sairastuneiden tilannetta. Huhtikuussa 2011 järjestämme UNESCOssa kolmannen ”Appel de Paris” – seminaarin ja koulutamme uusia ympäristösairauksiin, myös sähköherkkyyteen, erikoistuvia lääkäreitä.”

 

LÄHTEET:

1) Fysiologian emer. prof. Osmo Hännisen (Kuopion yliopisto) haastattelu 4.9.2010

2) ”Elöverkänslighet ökar i Sverige och världen”, Ann Rosenqvist Atterbom, Miljömagasinet nr 12, mars, 2010

3) NMRI, Research Report 2, Bibliography of reported biological phenomena (effects) and clinical manifestations attributed to microwave and radio-frequency radiation”, Zorach R. Glaser, Ph.D

4) The Electromagnetic Radiation Management Advisory Council.The Presidents Office of Telecommunications Policy, 1971

5) Mobiltelefonins hälsorisker, s. 46, Mona Nilsson, 2010

6) The Protocol of Health Diagnostics for EMF Exposed People, Oleg Grigoriev

7) http://www.bioinitiative.org

8) STUK:n tutkimusprof.Dariusz Leszczynskin haastattelu, 2004

9) http://www.magdahavas.org

10) Khurana & al. Epidemiological Evidence for a Health Risk from Mobile Phone Base Stations, IJOEH,Vol. 16, No.3, 263-267

11) Cell Phone Radiation Triggers Insomnia, Kate Melville, 23.1.2008, BBC

12) TT: IT kan ge symtom på psykisk ohälsa, 26.11.2004

13) Lebedeva, Sulimov, Sulimova, Korotkovskava, Gallius,:Investigation of Brain Potentials in Sleeping Humans Exposed to the Electromagnetic Field of Mobile Phones, Critical Reviews inBiom. Engineering, 2001

14) Hietanen M, HämäläinenA, Husman T, 2002, Hypersensitivity symptoms associated with exposure tocellular telephones: No causallink, Bioelectromagnetics 23:264-270

15) Rubin GJ Das Munshi J, Wessely S. 2005: Electromagnetic hypersensitivity:A systematic review of provocation studies, Psychosom Med 67:224-232

16) Zwamborn, A.P.M.et al. Effects of global communication radiofrequency fields on well being and cognitive functions of human subjects with and without subjective complaints (TNO report 2003)

17) Hyland, STOA-report, PE 297, 574, EU-Parliament

18) The effects of low-frequency envoronmental-strength electromagnetic fields on brain electrical activity: acritical review of the literature, Simona Carruba, Andrew Marino, Electromagnetic Biology and Medicine, 27:28-101, 2008

19)) Biological effects and health hazards of microwave radiation, Proceedings of an International Symposium,Warsaw,15-18, October 1973, WHO:International Programme on chemical safety, environmental health criteria16, radiofrequncy and microwave 1981

20) ICNIRP Guidelines 1998

21) Mobiltelefonins hälsorisker, Mona Nilsson, www.microwavenews.com

22) Leszczynski, blogi Between A Rockand A Hard Place

23)”Moble phone radiation might alter protein expression in human skin”, Karinen & al. BMC Genomics 2008, 9:77

24) HS, 6.9.2010

25) Tiede 6/2007, langaton sähkö tulee

26) Mobile Phone Use and riskof tumors: a meta-analysis,journal ofclinical oncology, vol 27, no 33 (november20)2009:pp 5565-5572, Seung-Kwon Myung & al,

The Pathophysiology, Special Issue Electromagnetic Fields (EMF),Volume 16, issues 2-3, August 2009,

Khurana & al. Cell Phones and brain tumors a review including the long term epidemiologic data,surg.Neurol; 2009

27) Matkapuhelinteknologia, mitkä ovat terveysriskit, Hänninen & al, 2007

Cherry,N:Evidence that Electromagnetic radiation is genotoxic: The implications for the epidemiology of cancer and cardiac, neurological and reproductive effects, May 2000

REFLEX, Final report, 2004

http://www.bioinitiative.org

28) AFSSET: Les Radiofrequences, October 2009

29) Belpommen haastattelu/ Mervi Harjunpää-Verhasselt, Pariisi, 9/2010